Olisikohan taas aika kirjoitella. Kiirettä on pitänyt, töitä niinkuin tavallisesti, mutta senkin lisäksi olen saanut uutta spurttia kouluhommille. Jos vaikka vihdoin ja viimein joskus valmistuisi tuolta lukiosta, en ole kuin pari kolme vuotta muita vanhempi :D
Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta sitä enemmän onkin ehtinyt tapahtua. Ystävänpäivä tuli ja meni, pari ihanaa uutta tuttavuutta on mahtunut elämään ja varmaankin paras keikka jolla olen ikinä käynyt. Ystävänpäivänä hemmottelin miestäni (kuvia alempana) mutta minua ei onnistanut senkään verran, eli en saanut mitään. Olin lievästi pettynyt, mutta osasin odottaa jo 3v kokemuksella. 16.2 tuli äkkilähtö tosiaan Helsinkiin On The Rocksiin keikalle, kaveri sairastui joten sain lipun ja lähdin jo pari tuntia myöhemmin Hki:tä päin J.n kanssa. Mortiis missattiin vähän niinkuin puoliksi, mutta Combichrist korvasi senkin. Oli kyllä niin makea keikka että! Harmittaa etten ole aiemmin käynyt! Hocicoa odotellessa kesäkuulle ;)
Myös kolarin vuosipäivä on jo ovella. 27.2.2010 ajoin tosiaan kolarin ystäväni kanssa. Itse olin ratin takana ja ystävä istui pelkääjän puolella. Tapaturma sattui 21.43 lauantai-iltana kun kolmion takaa tuleva Volvo osui autoni keulaan roimalla ylinopeudella. Mitenkään en olisi pystynyt tätä väistämään, kun toinen tuli lumipenkan takaa väistämisvelvollisena 40kmh alueella melkein 70km/h. Jalat lensivät kytkimelle ja jarrulle ja käänsin saman tien rattia oikealle (mielummin lumipenkkaan kuin vastaantulevaan autoon) mutta en ehtinyt edes painaa jarrua kun jo posahti. Näen vieläkin painajaisia tästä. Rysähdys oli niin kova että ääni sattui korviin. Lensin itse ratista lauennutta Airbagia kohden, mutta ystäväni airbag ei lauennutkaan. Vaikka meillä oli kummallakin vyöt, ystäväni lensi sen verran eteen ja ylös että taustapeili upposi päähän. Hän myös tuki kolarin hetkellä kättä oven kahvaan pitääkseen kiinni, varmasti pelosta, ja sen seurauksena käsivarren luut menivät pieniksi sirpaleiksi. Auton sisällä savusi ja palaneen käry haisi. Radio oli vielä päällä. Tajusin että täytyy poistua jos auto syttyisi tuleen, mutta ovi ei auennut. Kun vihdoin sain jaloin ja käsin työnnettyä oven auki ulkopuolisten avustuksella, juoksin autosta ulos ja toiselle puolelle auttamaan ystävääni. Verta roiskui päästä ja hän itki. En halunnut koskea sillä pelkäsin että voin vahingossa satuttaa häntä lisää. Vihaisena juoksin Volvon kuskin luokse ja huusin kaikki rumat sanat joita päähäni sillä hetkellä sain. Mies puhui puhelimessa ja lähti kävelemään pois paikalta. Autoni pitkä keula oli puoliksi sisällä, tuulilasi rikki ja etuakseli paskana. Ehdin omistaa ensimmäisen autoni 3vko ennen tätä. Suoraan sanoen vitutti. Itse jouduin olemaan 3½kk sairaslomalla ranteen ja selän vammojen vuoksi, kun taas ystäväni pää tikattiin ja käsi leikattiin. Mies joutuu vastuuseen lopun elämänsä aiheuttamistaan vammoista ystävälleni. Noin 50 tikkiä ja metallilasta sekä 43 ruuvia muistaakseni. Niin vakava luun rikkoutuminen ettei se koskaan tule luutumaan kokonaan, ja metallilastaa ei tulla koskaan poistamaan. 8kk hän oli sairaslomalla, 3 pysyvää hermovauriota ja liikeradan vajaatoiminta oikeassa kädessä/olkapäässä/kyynärpäässä. Jos autoni olisi ollut yhtään lyhyempi, olisi käynyt paljon pahemmin. Olemme iloisia että kävi näinkin "hyvin".
Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta sitä enemmän onkin ehtinyt tapahtua. Ystävänpäivä tuli ja meni, pari ihanaa uutta tuttavuutta on mahtunut elämään ja varmaankin paras keikka jolla olen ikinä käynyt. Ystävänpäivänä hemmottelin miestäni (kuvia alempana) mutta minua ei onnistanut senkään verran, eli en saanut mitään. Olin lievästi pettynyt, mutta osasin odottaa jo 3v kokemuksella. 16.2 tuli äkkilähtö tosiaan Helsinkiin On The Rocksiin keikalle, kaveri sairastui joten sain lipun ja lähdin jo pari tuntia myöhemmin Hki:tä päin J.n kanssa. Mortiis missattiin vähän niinkuin puoliksi, mutta Combichrist korvasi senkin. Oli kyllä niin makea keikka että! Harmittaa etten ole aiemmin käynyt! Hocicoa odotellessa kesäkuulle ;)
Myös kolarin vuosipäivä on jo ovella. 27.2.2010 ajoin tosiaan kolarin ystäväni kanssa. Itse olin ratin takana ja ystävä istui pelkääjän puolella. Tapaturma sattui 21.43 lauantai-iltana kun kolmion takaa tuleva Volvo osui autoni keulaan roimalla ylinopeudella. Mitenkään en olisi pystynyt tätä väistämään, kun toinen tuli lumipenkan takaa väistämisvelvollisena 40kmh alueella melkein 70km/h. Jalat lensivät kytkimelle ja jarrulle ja käänsin saman tien rattia oikealle (mielummin lumipenkkaan kuin vastaantulevaan autoon) mutta en ehtinyt edes painaa jarrua kun jo posahti. Näen vieläkin painajaisia tästä. Rysähdys oli niin kova että ääni sattui korviin. Lensin itse ratista lauennutta Airbagia kohden, mutta ystäväni airbag ei lauennutkaan. Vaikka meillä oli kummallakin vyöt, ystäväni lensi sen verran eteen ja ylös että taustapeili upposi päähän. Hän myös tuki kolarin hetkellä kättä oven kahvaan pitääkseen kiinni, varmasti pelosta, ja sen seurauksena käsivarren luut menivät pieniksi sirpaleiksi. Auton sisällä savusi ja palaneen käry haisi. Radio oli vielä päällä. Tajusin että täytyy poistua jos auto syttyisi tuleen, mutta ovi ei auennut. Kun vihdoin sain jaloin ja käsin työnnettyä oven auki ulkopuolisten avustuksella, juoksin autosta ulos ja toiselle puolelle auttamaan ystävääni. Verta roiskui päästä ja hän itki. En halunnut koskea sillä pelkäsin että voin vahingossa satuttaa häntä lisää. Vihaisena juoksin Volvon kuskin luokse ja huusin kaikki rumat sanat joita päähäni sillä hetkellä sain. Mies puhui puhelimessa ja lähti kävelemään pois paikalta. Autoni pitkä keula oli puoliksi sisällä, tuulilasi rikki ja etuakseli paskana. Ehdin omistaa ensimmäisen autoni 3vko ennen tätä. Suoraan sanoen vitutti. Itse jouduin olemaan 3½kk sairaslomalla ranteen ja selän vammojen vuoksi, kun taas ystäväni pää tikattiin ja käsi leikattiin. Mies joutuu vastuuseen lopun elämänsä aiheuttamistaan vammoista ystävälleni. Noin 50 tikkiä ja metallilasta sekä 43 ruuvia muistaakseni. Niin vakava luun rikkoutuminen ettei se koskaan tule luutumaan kokonaan, ja metallilastaa ei tulla koskaan poistamaan. 8kk hän oli sairaslomalla, 3 pysyvää hermovauriota ja liikeradan vajaatoiminta oikeassa kädessä/olkapäässä/kyynärpäässä. Jos autoni olisi ollut yhtään lyhyempi, olisi käynyt paljon pahemmin. Olemme iloisia että kävi näinkin "hyvin".
Helsingissä palanut bussi
Combichrist
