torstai 6. joulukuuta 2012

Talvi ♥

Heissan! Talvi on vihdoin saapunut, toivottavasti jäädäkseen! Tänään pääsi piiiitkästä aikaa kunnolla ulos liikkumaan valoisaan aikaan, yleensä aina töiden jälkeen kun menee niin on jo pimeää ja viikonloppuisin ei ole ehtinyt tehdä mitään kehittävää. Otin hieman kuvia, ja nykyisin minulta löytyy Nokia Lumia 800, joka on mielestäni toiminut tosi hyvin :) Eli kerrankin puhelin, mikä toimii moitteettomasti, ei ole mitään valittamista. JES!
Avanto

Munkkiniemen ranta

Talvivarustelu :D

Joku oli kävellyt jäällä


Olen vältellyt blogin päivittämistä pitkään ensinnäkin sen takia että koulussa ja töissä on ollut kiirettä. Kohta minulla on enää 4 kurssia jäljellä lakkiin! Vihdoin asiat etenee johonkin suuntaan! :) 

Miltei kuukausi sitten poikaystäväni ilmoitti pettäneensä minua kaverini kanssa ja jätti minut. Olihan se aika isku vasten kasvoja ja odottamaton tuulenpuuska puun takaa. Ensimmäistä kertaa koin todelliset sydänsurut, ja nyt ymmärrän kaikkia heitä jotka ovat joskus menettäneet rakkaansa. Menettäneet vasten tahtoaan. Nyt tiedän mieltä se tuntuu. Rankkaa se on ollut, mutta nyt saan keskittyä itseeni ja kohtaa elämän uusia haasteita yksin. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen aikuisiällä kunnolla sinkku, aiemmin olen ollut vain pari kuukautta sinkku ensimmäisen ja toisen, eli viimeisimmän poikaystävän välillä. Nyt osaan paremmin myös suhtautua sydänsuruista kärsiviin ihmisiin, ystäviin, aiemmin en ollut edes tietoinen miltä se tuntuu. Aika hirveältä, jos totta puhutaan. Okei, ei ehditty olla kauhean kauan, mutta kyllähän siinä ehti rakastua toiseen. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä? :D

Aiemmin olen ollut pelkkä kahvi-ihminen, mutta nyt olen parin viime kuukauden aikana rakastunut teehen. Olen esimerkiksi töissä korvannut iltapäiväkahvit teen kanssa, ja ehdottomasti paras asia teen suhteen on niiden ostaminen sillä pyrin aina ostamaan jotain mitä en ole aiemmin juonut, sekä tosiaan se uusien makujen maisteleminen. Afrikkalainen roobios on ehdoton ykkönen, eri makujensa kanssa. Toinen taas tähän aikaan vuodesta oleva ajankohtainen asia on joulusuklaa ja satsumat. Satsumia saattaa mennä pussikaupalla sillä ne on niin hemmetin hyviä ja niitä ei saa muuta kuin joulun aikaan. 

Jouluni on ehdottomasti odotetuin asia tänä vuonna. En ole jouluihminen, enkä pidä jouluhössötyksistä, mutta arvostan perhettä ja rakkaita lähellä, hyvä lepo, rentoutuminen sekä ruoka. Eihän sen ruokapöydän tarvitse notkua siitä ravinnosta mutta kyllä sitä saa mielestäni hieman herkutella. Tänä vuonna matkustan Ruotsiin! Isäni luokse, perheeni luokse. Aivan, aivan mahtavaa! En ole nähnyt Ruotsin perhettäni miltei kahteen vuoteen, joka on aivan liian pitkä aika. Aivan ihanaa 


Tähän loppuun ihana kappale, jonka artistiin R minut esitteli, ja olen aivan haltioissani. Ihanaa talvea kaikille, xoxo

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Hautajaisia ja hammassärkyä

Iltaa,
Syksy on tosiaan saapunut jo toden teolla, myöskin intiaanikesää ei näy eikä kuulu, joten siitäkin toiveesta voi jo varmasti luopua. Lupasin kertoa teille mitä mukavaa ja uutta minua odotti viime päivityksen jälkeisenä viikonloppuna. Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kunnon kampaajalla, lauantaina kävin Harness Bodypiercingissä lävistämässä nännini sekä maanantaina illalla oli vuorossa ensimmäinen tatuointini, jonka kävin ottamassa poikaystävän kanssa. Hänen käteensä tuli leima joka esittää pataässää.
Tatuointini tarkoittaa minulle hyvin paljon sillä se heijastaa pitkälti kaikkea mitä olen kokenut menneisyydessäni. 

Eilen jouduin akuutin hammassäryn vuoksi lähtemään hammaspäivystykseen töiden jälkeen. Tämä oli sitten jo viides juurihoitokerta tuolle perusterveelle poskihampaalle. Sille aloitettiin Lohjalla juurihoidot yli vuosi sitten ja kanavia oli kuulemma neljä. Toiseksi viimeinen paikka hampaassa laitettiin loppukeväästä, jonka jälkeen muutin Helsinkiin ja aioin hankkia täällä sitten pysyvän paikan kunhan asetun asumaan. 
2kk sitten hammas tulehtui erittäin pahasti jolloin sain antibioottikuurin, joka auttoi aika nopeasti onneksi ja yksityinen hammaslääkäri otti röntgenkuvat ja totesi että hampaassa on vielä viides juuri jota ei ole putsattu, ja sanoi että se on hoidettava syksyn aikana. Eilen heräsin tosiaan järkyttävillä kivuilla. Nyt on eilisen hammaslääkärin mukaan asia niin että tuo hammas vaatii nyt juurihoidot alusta asti, ja hän hoitikin "ns ensimmäisen juurihoitokerran" siihen eilen. Tulossa on sitten vielä 2-3 hoitokertaa, lisäksi, kyllä.. Senkin päätteeksi hammas ei välttämättä ikinä enää tule kunnolla kuntoon, ja joudutaan ehkä repimään pois ja korjaamaan jonkinlaisen implantin kanssa. Tämä lysti on tähän päivään maksanut samaisen hampaan kanssa jo monta sataa euroa, ja nyt kun hoidot aloitetaan uudetsaan on tiedossa vielä samanlainen satsi kertaalleen.. Saa nyt nähdä miten käy. Mutta ei siellä Lohjalla kyllä kaikkea hoideta ihan kunnolla kun näin pääsee käymään ja potilas voi menettää perusterveen hampaan virheen takia. (Juurihoidot aloitettiin siksi koska kruunusta irtosi pala joka oli hieman syvemmältä)
Tänään on kivut ollut kauheampia kuin mikään muu mitä olen ikinä elämäni aikana joutunut kokemaan. Olen koko päivän töissä tehnyt henkistä kuolemaa puolin jos toisinkin, sekä ei niin mitkään kipulääkkeet ole auttanut yhtään! Voin sanoa että en ikinä enää halua käydä tätä läpi uudestaan! (3vko kuluttua sama juttu uudestaan jolloin on seuraava hoitokerta)


Löysin ihanan huivin joka minun oli pakko saada :) Aleksi 13
 Huomenna minulla onkin sitten isomamman hautajaiset. Sain onneksi töistä vapaata, sillä V tulee tuuraamaan minua koko päiväksi. Saa sitten matkata toiselle paikkakunnalle ja surra rauhassa.. Myös poikaystävä tulee mukaan, jonka vuoksi meillä onkin auto käytössä, aina se on helpompi niin kuin esimerkiksi ruinata kyytiä joltain kuka ei edes asu lähellä tai sitten bussin käyttö. Huoh, tiedän jo valmiiksi että huominen tulee olemaan hyvin, hyvin raskas.. 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Alkusyksyä

Minun on niin vaikea kuvitella että isomamma on poissa ikuisesti. Ettei hän enää ikinä palaa takaisin. Ettei hän ikinä enää ole saatavilla. Tekee vain niin kovin mieli soittaa hänelle ja kuulla hänen äänensä kun hän vastaa puhelimeen.. Turha toivo, ei hän ole siellä. Varmaankin hautajaisten jälkeen ymmärtää asian paremmin. Se iskee tajuntaan, niinkuin aalto rantaan.. Ja se sattuu. Mutta kuolema on osa elämää, meidän kaikkien. Myös entinen marsu on kuulemma joutunut nyt parempaan paikkaan pitkän sairastelun myötä. Vaikka hän ei enää ollutkaan minulla, niin oli pikkuinen kuitenkin osa elämääni parin pitkän vuoden ajan.. 

Rakas Pippuri, lepää rauhassa
On ollut paljon mietittävää viime aikoina, ja pää raksuttaa jatkuvasti oikein kovaan ääneen, niin että muutkin sen kuulee. Se on harmillista, mutta välillä en saa mitään selkoa omastakaan mielestä. Aivot on kuin pyörremyrsky. Tapasin tänään R:n ja käytiin Subissa syömässä ja Cafe Rougessa kahvittelemassa. Teki muuten hirveän hyvää, yllättävän hyvää jutella jonkun kanssa jolla on hieman samantyylistä tilannetta ilmassa ja kierteessä. Tosin ei hirveästi kyllä mitkään päätökset ilmenny päähän, että mitä pitäisi tehdä, mutta auttoi. Jutteleminen auttaa, koska ei minulla tässä tilanteessa ole ollut montaakaan ihmistä kenelle puhua perin pohjin asiasta. R on ihana, olen löytänyt ihanan ystävän jonka kanssa on natsannut ihan saman tien :) Tällaisesta aarteesta, tällaisesta ihmisestä täytyy pitää kiinni ^^

Cappuccino
Viime lauantaina oltiin J:n luona kahdestaan etkoilemassa, ja kissa oli myös seurana tottakai. Pikkuinen Pipa, J:n kisuli. Piti käydä katsomassa illasta sitten kaverin bändiä Puistolassa, ja kaikkihan meni sitten ihan pieleen. Myöhästyttiin, mentiin takaisin samalla bussilla joka oli käynyt jo päättärillä kääntymässä, ja sitten lähdettin Sörnäisiin josta kipiteltiin Kallioon jossa muut kaverit jo oli sporttibaari B12sta. Noh, loppujen lopuksi oli ihan kiva ilta ja hyvä nesteytystila, jonka vuoksi sunnuntaina tuli vaan katsottua paljon gilmoren tyttöjä sekä pelailtua Wowia. Tosin wow on juuri päivitetty suuresti, jonka vuoksi siinä on ilmennyt todella isoja ongelmia. Päivitys vaikuttaisi olevan liian aikaisin julkaistu, sillä se on selvästi ollut keskeneräinen. Oh well.


Luen juuri nyt Stephen Kingin Liseyn tarinaa, jokaon aika paljonkin mukaansatempaava. Hyvin hyvin sekava, eikä se siitä varmaan selvemmäksi muutukaan, mutta hiton hyvä! Töissä lueskelen aika paljon silloin kun on aikaa, ja sitä on aina jossain vaiheessa iltapäivää enemmän tai vähemmän. 



Ensi viikonloppu on aika jännä, siitä tulee sitten lisää kunhan kaikki on ohi :) 
Nyt käyn vähän pyykkäämässä, pus you all :x

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Kesän loppu

Rakas isomamma
 Kesä on tosiaan jo loppumassa, tänään oli aamulla yllättävän kylmä. Vaikka vaatetta oli päällä, olisi tehnyt mieli vetäistä käsineet käsiin. Tosin se kylmyys ehkä tuntui hyvin viileältä senkin takia että olin tänään aivan hirveän väsynyt. Hyvinhyvin harvoin aamuisin väsyttää näin paljon, mutta tänään nukahdin jopa aamubussiin. Heräsin onneksi yhtä pysäkkiä ennen omaa, joten en sentään matkustanut kohteeni ohi :D 

Suru on valitettavasti kohdannut perhettäni, sillä rakas isomammani kuoli äskettäin. Se on vaikuttanut minuun hyvin paljon, ja olen voinut todella huonosti siitä johtuen.Tottakai läheisen rakkaan ihmisen menettäminen satuttaa ja masentaa, ja surra saakin ihan rauhassa, sehän on suotuisaa. Mutta vaikka hän oli ollut kauan sairaalassa, niin kyllä se silti puskan takaa. Isomamma oli vahva ihminen ja luulin aina että sitten kun hän lähtee, niin hän menee arvokkaasti. Eihän tuo nyt mitenkään arvokkaasti ollut. Ja sitä mietti aina että kun kyllä se oma isomamma aina elää, ei ihmien kuolemaa halua lähteä vatvomaan omassa päässään. En tiedä vielä milloin uurnanlaskeminen on, mutta kaiketi se pikaisesti sieltä tulee vastaan. 

Eräs ystäväni on hyvin kokenut ammattiamatöörikuvaaja, hän kerran kokeili vuokrakameraa minuun, ja tässä on nyt pari kuvaa siitä. Tosin yläpuolella oleva kuva jossa minulla on tuo pinkkiruudullinen paita päällä on kolleegani kuvaama, ja hän taas on koulutukseltaan valokuvaaja. Harvinaisen hienoja kuvia jotten sanois. 

Kävin eilen ystäväni J:n kanssa katsomassa elokuvan On the Road, ja täytyy sanoa että silloin kun trailerin näin, tuli sellainen olo että tuo on pakko nähdä! Itse elokuvasta ei tullut sitä oloa. Elokuvasta jäi suurimmaksi osaksi mieleen pilven poltto sekä seksi. Jopa nykypäivien elokuviin verrattuna tuossa oli ehkä vähän liiankin suureksi osaksi jäänyt seksi. Koko ajan joku oli alasti ja varsinkin Kirsten Stewartin tissit valkokankaalla jätti jälkensä, Twilight-sagan elokuvat "will never be the same again". Hyviä näyttelijöitä tuossa mielestäni oli, ja elokuvan kuvaustyyli säväytti, mutta en tiedä oliko se tuon "pakkonähdä"-fiiliksen arvoinen. Trailerit toki tehdään sellaisiksi että ihmiset varmasti kuvittelisivat haluavansa nähdä elokuvan, mutta nojaa. Heitetään sekin tänne sitten:

Olen omassa tahdissa nyt aloittanut Gilmoren tyttöjen uudelleen katsomisen sellaiselta sivustolta kuin Project Free TV, jota käytän melkein poikkeuksetta kaikkien tv-sarjojen katsomiseen netistä. Suosittelen lämpimästi. Ja olen päässyt nyt kauteen 2 jaksolla 13. Screencap alapuolella on kohtauksesta jossa Luken sisarenpoika Jess auttaa Lukea kahvilassa, ja ikimuistoinen kommentti tästä kohtauksesta on se kun Luke huomauttaa Jessiä siitä mitä hänellä on päällään, ja Jess vastaa "What, I thought this was the uniform!". Minulle tuli erittäin hyvä tunne siitä kun Jess ilmestyi sarjaan, olin pitkään odottanutkin sitä. Nyt enää odotan sitä että Rory ja Jess alkavat seurustelemaan, sillä se on Rorylle ponnahduslauta tulevaan. Kyseinen tv-sarja on säväyttänyt hyvin hyvin pitkään, ja tulee aina olemaan suuri osa elämääni, tavalla tai toisella. 7 kautta on aivan liian vähän.
Selässäni on ollut vuosien ajan kipuja ja vuonna 2008 keväällä kävin magneettikuvissa, joissa paljastui välilevyn pullistumaa sekä rappeutumaa alaselässä. Kävin uudestaan kuvissa tänä kesänä, ja mitään ei  ainakaan ole muuttunut parempaan suuntaan. Lääkäri totesi ettei sitä kannata lähteä korjaamaan millään tavalla, vaan että minun kannattaa opetella elämään sen kanssa. Samalla hän kirjoitti minulle satsin kipulääkkeitä, joka oli 300x 1000mg nappeja kipuun. Hyvin, hyvin positiivista ja mieluisaa, jos näin sarkastisesti saan sanoa. Kehotti myös valitsemaan tulevaisuuttani koskevia asioita selän kannalta parhaimmaksi soveliasuudeksi. Ai että suunnittelisin koko tulevaisuuteni selän kipujen mukaan? kysyin, ja lääkäri sanoi että "jos sen tuolla tavalla haluat ilmaista, niin kyllä.". Tuntuipas hyvältä. Loppuillan itkin. "Terve" nuori 22v aikuinen nainen, ja selkävamma joka on ollut minulla siitä asti kun olin 11-12 vuotias. Mitäpä tähän nyt enää lisäämään. Eikun miettimään sopivaa ammattia. Miten olisi sängyntestaaja? 

Koska lapsena oli kaikki kielletyn tekeminen hyvin hyvin rajoitettua, päätimme kerran uhmata äitimme sääntöjä siskon kanssa kerran hänen ollessa työmatkalla. Pikkuveljeni oli silloin muualla hoidossa. Päätimme tottakai että nyt katsommekin kielletyn elokuvan, ja valitsimme sen mikä tuli telkkarista. Sieltä tuli Ihmissusi Pariisissa. Virhe! Siitä on noin kymmenen vuotta aikaa, ja siitä lähtien kun näin tuon elokuvan, olen nähnyt siitä aivan kamalia painajaisia. Olen nyt viime vuosina miettinyt että kannattaisi ehkä katsoa se uudestaan näin varttuneempana, että ehkä pääsisin traumoistani eroon. Näin siis tein kun se sopivasti tuli televisiosta yksi ilta. Tallensin sen ja katsoin sen Poikaystävän kanssa, ja täytyy sanoa että sairasta lapselle, mutta näin aikuisella iällä, helkkarin hyvä! Mitä nyt 1990-luvun kauhuelokuvalta voi odottaa, mutta ehdottomasti katson vielä joskus uudestaan! 

Töissä on kovin kovin hiljaista tänään, sen kunniaksi ehdin päivittää blogiakin näin usein tässä välissä :D 
Hienoa syksynalkua kaikille!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Sateista kesää

 Tämä kesä on jälleen muistuttanut kaikkia aikaisempiakin kesiä. Suomen kesä, sateen aika. Ikäväähän sellainen on, mutta minua ei kylläkään haittaa. On sentään lämmin, mielummin 15-20 astetta plussan puolella kuin talvi ja miinus 15. Palelen niin helposti, varsinkin talvena, ettei mitään tolkkua. Ja sitäpaitsi en osaa urheilla mitään talvella sillä en yhtään pidä talviurheilulajeista. Juokseminen on kylläkin kivaa, sekä ratsastus tottakai, talvella myös. Nyt en tosin ole ratsastanut kunnolla hyvin pitkään aikaan. Tekisi kovin mieli jatkaa sitäkin harrastusta, sillä se on suurin intohimoni. Tänä vuonna on myös tuo juoksuharrastus tullut toiseksi intohimon kohteeksi, niinkuin olen täällä jaksanut siitä sanoa. Juuri nyt minulla on antibioottikuuri menossa poskiontelontulehduksen hoitoon ja kun olen tervehtynyt minun täytyy kuulemma odottaa viikko ennenkuin palaan lenkkipolulle. Siitä tuleekin mieleen sekin että hampaat ovat yhtä saakelin riesaa, jatkuvasti jokin hammas vihloo, toinen on kipeä, ja jostain hampaasta lähtee pala taikka paikka. Nytkin juurihoidon monta osuutta läpikäynyt hammas on suoraan sanottuna aivan helkkarin kipeä. Sitä täytyisi vaan jaksaa käydä hoidattamassa ne kuntoon, mutta sekin on kallista ja jossain hammashoitolan päivistyksessä tuskin minua otetaan vastaan. Ahdistaa sellainen että aina on jokin paikka rikki. Ja tuo poskiontelon tulehdus nyt on aivan pepusta. :p
 Nyt on jo monen päivän ajan tehnyt mieli kirjoittaa tänne blogiin, mutta nyt kun tänne on kirjoittamassa niin mitään ei oikein tule aivoista ulos. Yleensä inspiraatiota on nimenomaan niin paljon että tekstin tuloa ei pysty pysäyttämään mutta nyt yhtäkkiä. Lyö tyhjää.
Lauantaina olin vieraana varmaankin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen häissä. Poikaystäväni vanhemmat solmivat vihdoin avioliiton 21 yhdessäolovuoden jälkeen. Ihanaahan se oli, olen todellinen romantikko ja herkistyin jo kirkossa kun hääpari astui kirkon käytävälle ja kävelivät alttarille päin. Tiedän että haluan itsekin jossain vaiheessa mennä naimisiin, tosin en hyvin pitkään aikaan vielä. Mutta kyllähän tytöllä on oikeus haaveilla ;) Häät olivat todella kauniit ja morsian upea. Myös juhlat olivat hauskat ja ruoka todella hyvää. Nyt minulla onkin jääkaappi täynnä kaikkea hyvää jota jäi yli :)
Stockmannin herkkuosastolta ;)

Rakastan tuota kynsilakkaa. Sormus on myös tärkeä minulle, isoäidiltäni saatu




Pimpula :)
Maanantaiseen työpäivään liittyi moni kuppi mustaa kahvia sekä nenäliinoja ja uusin Cosmo.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Erilainen kuunvaihde?

Vappu, kuunvaihde ja syntymäpäivät meni. Myös muutto sujui, tosin ei ongelmitta. (Pahoittelen jo valmiiksi sitä että tästä tulee erittäin sekava ja kirjoitusvirheitä sisältävä päivitys).
Sunnuntaina 29.4 olin menossa Helsinkiin tapaamaan uuden asuntoni edellistä asukasta, sovittiin että tulen hakemaan avaimet kun hän on lopullisesti lähdössä asunnosta. Olin pakannut autoni Allun täyteen muuttotavaroita, sitä varten että itse muutto sujuisi ehkä hieman helpommin v'hemmällä tavaramäärällä. Päätin että kuljetan nyt erikseen kaikki astiat, lasit, mukit, kipot ja isoäidin perintöastiaston turvallisesti, ehjänä perille vältellen suurta muuttokuormaa. Näin ei valitettavasti käynytkään. Moottoritiellä sattui vahinko, ja ajoin kolarin. Mittarissa 120km/h vauhtia, ensin kaksi kertaa kaiteeseen josta syöksy syvään ojaan ja siitä auto pystyyn kyljelleen toinen kylki taivasta kohti. Ensimmäinen ajatus siinä vaiheessa kun näin että Allu aikoo osua toiseen autoon oli että "ei vittu, nyt osuu!" ja seuraavaksi kun kaide lähestyy 120km/h mietin että "nyt se on menoa!" (sillä harvemmin kukaan selviää hengissä sellaisesta). Auto osuu kaiteeseen kaksi kertaa ja sen jälkeen oja tulee vastaan ihan suoraan (syvyys varmaankin puolitoista metriä) ja mietin että nyt täytyy saada auto käännettyä, ja sain ku sainki auton käännettyä sillä tavalla että se rysähti kylki edellä sinne. Siinä vaiheessa kun auto oli pysähtynyt täysin pystyyn, kyljelleen, tajusin olevani hengissä. Se oli hieno hetki. CD soi yhä, en muista biisiä, mutta muistan kyllä mikä levy siellä oli. Koska minä olin ojanpohjan puolella niin kaikki muuttotavarat oli minun päälläni. Sain jotenkin avattua vyön ja käännettyä itseni jollain tapaa etten ole aivan vaakasuorassa kyljelläni siellä ojanpohjalla. Sivuikkuna oli palasina, ja vettä ojassa vaikka kuinka. Airbagit ei olleet lauennut, niinkuin odotettua. Minun piti korjauttaa ne tulevassa kuussa, eli nyt toukokuussa. Onneksi en mennyt keula edellä ojaan, muuten olisi vähän eri tilanne. Jotenkin sain sitten kaikki isot vaatesäkit sun muut siirrettyä päältäni että pääsin istumaan vähän pystymmäs. Tässä vaiheessa olin vielä aivan rauhallinen, jos hengitystä ei lasketa. Ihmisiä alkoi ilmestymään tuulilasin taakse, siinä vaiheessa mielestäni he näyttivät paniikinomaisilta. Kämmeniä alkoi laskeutua tuulilasille ja luin huulilta "oletko kunnossa?" ja "Sattuuko sinuun?" sekä "ei hätää!". siinä vaiheessa itku tuli ja näytin että haluan autosta pois. Laitoin soittimen hiljaisemmalle ja huusin että haluan ulos autosta. Ihmiset yrittivät saada hantinpuolen ovea auki, sitä joka oli taviasta kohden, mutta se ei auennutkaan. Ei kuulunut edes ääntä oven lukosta yrityksenä aueta. Ei mitään. Panikoin etten pääsekään autosta ulos, ja aloin repimään kahvaa. Se ei toiminut ja ihmiset eivät tienneet miten oven saisi auki, ja käperryin palloksi ja itkin polviin ja puristin rattia niin lujaa kun pystyin. Yhtäkkiä ihmiset kaatoivat auton takaisin renkailleen ja puhuivat rikkinäisen kuskin sivuikkunan kautta ettei ole mitään hätää ja kysyivät tunnenko jalkani. Jotenkin ihmeen kaupalla he saivat oven auki vaikka saranat olivat kärsineet pahasti. En ensin pystynyt asumaan autosta, sillä jalat tärisivät niin pahasti. Tavaroitani oli pitkin ojanpohjaa. Tunsin että kengät olivat täynnä lasinsiruja ja tajusin tyhjentää ne ennenkuin yritin poistua autosta. Otin ihmisiä käsistä kiinni ja yritin välttää asumasta mutaan, sillä oja tosiaan oli aivan mutainen ja siellä oli vettä. Muistan sen että siellä vedessä lillui hajuvesipulloni. Sillä ei nyt ollut mitään väliä. Vihdoin kun pääsin autosta ulos, menin istumaan penkalle. Katsoin autoa ja itkin, yritin vastata kaikkiin kysymyksiin, ympärillä oli hirveästi ihmisiä ja autot hidastelivat ja ihmiset katsoi. Mietin että haluan piiloon katseita, en halua että ne katsoo. Mietin että minun täytyy soittaa, soittaa asunnon edelliselle omistajalle etten pääsekään paikalle. Hän odotti minua Helsingissä, ja kun vihdoin sain auttavilta ihmisiltä luvan soittaa niin henkilö vastasi iloisesti että oletko jo täällä, tulenko avaamaan rapun oven? vastasin etten nyt hetkeen pääsekään tulemaan, että ajoin kolarin. Long story short, pelästytin hänet, ja pelästytin kaikki muutkin ihmiset. Tässä on taas huomannut kuinka osa ihmisistä on erittäin tärkeitä, ketkä on muistanut soittaa ja kysyä miten voin sen jjälkeen kun ovat kuulleet tapahtuneesta. Olin melkein vuorokauden sairaalassa, mustelmia täynnä ja selkä ja niska todella, todella kipeänä, ja kaikkine mustelmineen. Ihmiset soittivat ja laittoivat viestiä että saako minua tulla sairaalaan katsomaan. osa tulikin, ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, ja pahoittelen kaikkia siitä miten paniikissa ja sekaisin olen ollut sunnuntaina kun he ovat minua siellä tervehtineet. Olette rakkaita, ja olen pahoillani että olen kaikki pelästyttänyt tällä. Sakkoja tuli liikenteen turvallisuuden vaarantamisesta, mutta todella vähän. Pelkäsin että sieltä tulee kymmenkertainen summa siihen mitä sieltä tuli. Tämän viikon olen ollut sairaslomalla, toivottavasti nyt ei mitään muutosta tule tähän nykyiseen olotilaan, sillä pääsisin vihdoin maanantaina töihin. Ei tarvitsisi istua kaikkia päiviä kotona itkemässä ja ajattelemassa kaikkia asioita. Ahdistus, tuska, suru ja vitutus on ollut liian läheisiä tunteita viime aikoina. Yritän aina peitellä tunteitani tuolla saralla, sillä en halua pelästyttää enää ketään, enkä myöskään aiheuttaa turhaa huolta kenellekään. Viikon mittaan on kuitenkin helpottanut tuki ja turva jota olen saanut ihmisiltä, nimeltämainitsemattomilta ihanilta rakkailta <3 Olen myös tavannut ainutlaatuisen, aivana ihanan ihmisen, jota en olisi ikinä luullut tapaavani koskaan, ja on hänelläkin paljon kestämistä nyt kun minulla on taas vaihteeksi vaikeaa. Tämä helpottaa tästä, mutta siihen asti voi olla että osaan olla vaikea ja turhastuttava, rasittava ja surullinen ihminen. Tosin tämä ihana ihminen on syy siihen miksi hymyilen nykyään. Syy siihen miksi olen näin onnellinen tällaisina aikoina. Hän välittää minusta aidosti, ja on ihana oma itsensä seurassani ja voin hyvin kun hän on tässä :)
Tästä on tullut aivan erilainen postaus kuin mitä piti tulla, ja aivan liian sekava sekä kaikista alkuperäisistä aiheista poiketen, mutta onpahan jotain :D Alla pari kuvaa Allusta, joka on nykyään lunastuksessa. Rakas pieni Alluni.







maanantai 23. huhtikuuta 2012

Elämä muuttuu

Hei!

Lupasin kirjoittaa lisää aiheesta josta mainitsin viime postauksessani. Elämä muuttuu toden teolla näinä aikoina. Olen vaihtanut työpaikkaa. Tämä on erittäin iso muutos minulle sillä olen viimeiset 3v istunut Prisman kassalla Lohjalla osa-aikaisena työntekijänä. Nyt olen business centerissä aulapalvelusihteerinä, ja rakastan työtäni! Saan tehdä laskutusta, neuvottelu- ja edustustilojen varauksia, ottaa vieraita vastaan ja ilmoittaa heistä eteenpäin sekä juoda kahvia mielin määrin! Saan myös pukeutua asiallisesti ja siististi, ja olla korot jalassa :) Ihana tunne, sillä kun menet Prismassa työvuoroon ei tarvitse katsoa mitä päällensä pistää sillä siellä on työpaikan omat vihreät asut, ah niin seksikkäät asut.
Olen myös eronnut pitkäaikaisesta suhteesta, ensimmäisestä vakavasta suhteestani joka kesti reippaasti yli 4v. Eipä tässä mitään hätää ole, joskus käy näin. Uudet tuulet puhaltaa ja Helsinki kutsuu! Löysin aivan ihanan pienen yksiön sieltä, ja muutto on edessä vappuna. Olen niiiiin innoissani asiasta! Pääsee pois Lohjalta. Eikä Lohjassa ehkä mitään vikaa ole, jos viihtyy pienemmässä kaupungissa jossa kaikki tietää toisensa ja juorut kulkee. Minulle tulee yksi kissa mukaan, toinen jää toiselle osapuolelle muuton yhteydessä.
Odotan jo tulevaa kaupunkielämää, Kuusisaaren rannan kupeessa. Ratikka menee talon ohi keskustaan, ja kaikki on kätevästi lähellä! Tulevat illat viihteellä ja ystävien näkeminen kaupungilla! Ja oma rauha <3 Pitkästä aikaa saa asua yksin. Sitä odotan ehkä eniten juuri nyt. Olen myös työpaikan aikataulusta aivan into pinkeänä, sillä Prismassa minulla saattoi olla 4-9h kestäviä epäsäännöllisiä työvuoroja siellä sun täällä, ja tulevaisuuden suunnitteleminen erilaisten menojen ja tapahtumien mukaan oli erittäin vaikeaa, kun ei tiennyt edeltä onko 4vko kuluttua lauantaina vapaa vai ei. Nyt minulla on niin sännölliset työajat kun olla ja voi! Ihanaa, kaikki illat ja viikonloput on vapaita! Pyhät on vapaita, eikä aattona ennen pyhää ole kamalaa kiirettä töissä, päinvastoin suurin osa täällä jää aiemmin pidennetylle viikonloppuvapaalle jos pyhä sattuu samaan syssyyn.
Lenkkeily on parantunut huimasti ja paino on laskenut taas lisää. Nyt menee helposti 6-8km lenkki (tosin alussa ja lopussa on kävelyä). Haluan vain päästä ostamaan uusia urheiluvaatteita uuden työpaikan paremman palkan kanssa! Vanhat on jääneet niin isoiksi jo ettei tiedä missä teltassa enää juoksisi :D Uudet juoksukengät on myös hankintalistalla.

Nyt täytyy jatkaa työntekoa, lisää näistä tunnelmista myöhemmin. Ja varmasti aion taas aktivoitua täälläkin! :)

Kevättä kaikille!