 |
| Rakas isomamma |
Kesä on tosiaan jo loppumassa, tänään oli aamulla yllättävän kylmä. Vaikka vaatetta oli päällä, olisi tehnyt mieli vetäistä käsineet käsiin. Tosin se kylmyys ehkä tuntui hyvin viileältä senkin takia että olin tänään aivan hirveän väsynyt. Hyvinhyvin harvoin aamuisin väsyttää näin paljon, mutta tänään nukahdin jopa aamubussiin. Heräsin onneksi yhtä pysäkkiä ennen omaa, joten en sentään matkustanut kohteeni ohi :D
Suru on valitettavasti kohdannut perhettäni, sillä rakas isomammani kuoli äskettäin. Se on vaikuttanut minuun hyvin paljon, ja olen voinut todella huonosti siitä johtuen.Tottakai läheisen rakkaan ihmisen menettäminen satuttaa ja masentaa, ja surra saakin ihan rauhassa, sehän on suotuisaa. Mutta vaikka hän oli ollut kauan sairaalassa, niin kyllä se silti puskan takaa. Isomamma oli vahva ihminen ja luulin aina että sitten kun hän lähtee, niin hän menee arvokkaasti. Eihän tuo nyt mitenkään arvokkaasti ollut. Ja sitä mietti aina että kun kyllä se oma isomamma aina elää, ei ihmien kuolemaa halua lähteä vatvomaan omassa päässään. En tiedä vielä milloin uurnanlaskeminen on, mutta kaiketi se pikaisesti sieltä tulee vastaan.
Eräs ystäväni on hyvin kokenut ammattiamatöörikuvaaja, hän kerran kokeili vuokrakameraa minuun, ja tässä on nyt pari kuvaa siitä. Tosin yläpuolella oleva kuva jossa minulla on tuo pinkkiruudullinen paita päällä on kolleegani kuvaama, ja hän taas on koulutukseltaan valokuvaaja. Harvinaisen hienoja kuvia jotten sanois.
Kävin eilen ystäväni J:n kanssa katsomassa elokuvan On the Road, ja täytyy sanoa että silloin kun trailerin näin, tuli sellainen olo että tuo on pakko nähdä! Itse elokuvasta ei tullut sitä oloa. Elokuvasta jäi suurimmaksi osaksi mieleen pilven poltto sekä seksi. Jopa nykypäivien elokuviin verrattuna tuossa oli ehkä vähän liiankin suureksi osaksi jäänyt seksi. Koko ajan joku oli alasti ja varsinkin Kirsten Stewartin tissit valkokankaalla jätti jälkensä, Twilight-sagan elokuvat "will never be the same again". Hyviä näyttelijöitä tuossa mielestäni oli, ja elokuvan kuvaustyyli säväytti, mutta en tiedä oliko se tuon "pakkonähdä"-fiiliksen arvoinen. Trailerit toki tehdään sellaisiksi että ihmiset varmasti kuvittelisivat haluavansa nähdä elokuvan, mutta nojaa. Heitetään sekin tänne sitten:
Olen omassa tahdissa nyt aloittanut Gilmoren tyttöjen uudelleen katsomisen sellaiselta sivustolta kuin Project Free TV, jota käytän melkein poikkeuksetta kaikkien tv-sarjojen katsomiseen netistä. Suosittelen lämpimästi. Ja olen päässyt nyt kauteen 2 jaksolla 13. Screencap alapuolella on kohtauksesta jossa Luken sisarenpoika Jess auttaa Lukea kahvilassa, ja ikimuistoinen kommentti tästä kohtauksesta on se kun Luke huomauttaa Jessiä siitä mitä hänellä on päällään, ja Jess vastaa "What, I thought this was the uniform!". Minulle tuli erittäin hyvä tunne siitä kun Jess ilmestyi sarjaan, olin pitkään odottanutkin sitä. Nyt enää odotan sitä että Rory ja Jess alkavat seurustelemaan, sillä se on Rorylle ponnahduslauta tulevaan. Kyseinen tv-sarja on säväyttänyt hyvin hyvin pitkään, ja tulee aina olemaan suuri osa elämääni, tavalla tai toisella. 7 kautta on aivan liian vähän.
Selässäni on ollut vuosien ajan kipuja ja vuonna 2008 keväällä kävin magneettikuvissa, joissa paljastui välilevyn pullistumaa sekä rappeutumaa alaselässä. Kävin uudestaan kuvissa tänä kesänä, ja mitään ei ainakaan ole muuttunut parempaan suuntaan. Lääkäri totesi ettei sitä kannata lähteä korjaamaan millään tavalla, vaan että minun kannattaa opetella elämään sen kanssa. Samalla hän kirjoitti minulle satsin kipulääkkeitä, joka oli 300x 1000mg nappeja kipuun. Hyvin, hyvin positiivista ja mieluisaa, jos näin sarkastisesti saan sanoa. Kehotti myös valitsemaan tulevaisuuttani koskevia asioita selän kannalta parhaimmaksi soveliasuudeksi. Ai että suunnittelisin koko tulevaisuuteni selän kipujen mukaan? kysyin, ja lääkäri sanoi että "jos sen tuolla tavalla haluat ilmaista, niin kyllä.". Tuntuipas hyvältä. Loppuillan itkin. "Terve" nuori 22v aikuinen nainen, ja selkävamma joka on ollut minulla siitä asti kun olin 11-12 vuotias. Mitäpä tähän nyt enää lisäämään. Eikun miettimään sopivaa ammattia. Miten olisi sängyntestaaja?
Koska lapsena oli kaikki kielletyn tekeminen hyvin hyvin rajoitettua, päätimme kerran uhmata äitimme sääntöjä siskon kanssa kerran hänen ollessa työmatkalla. Pikkuveljeni oli silloin muualla hoidossa. Päätimme tottakai että nyt katsommekin kielletyn elokuvan, ja valitsimme sen mikä tuli telkkarista. Sieltä tuli Ihmissusi Pariisissa. Virhe! Siitä on noin kymmenen vuotta aikaa, ja siitä lähtien kun näin tuon elokuvan, olen nähnyt siitä aivan kamalia painajaisia. Olen nyt viime vuosina miettinyt että kannattaisi ehkä katsoa se uudestaan näin varttuneempana, että ehkä pääsisin traumoistani eroon. Näin siis tein kun se sopivasti tuli televisiosta yksi ilta. Tallensin sen ja katsoin sen Poikaystävän kanssa, ja täytyy sanoa että sairasta lapselle, mutta näin aikuisella iällä, helkkarin hyvä! Mitä nyt 1990-luvun kauhuelokuvalta voi odottaa, mutta ehdottomasti katson vielä joskus uudestaan!
Töissä on kovin kovin hiljaista tänään, sen kunniaksi ehdin päivittää blogiakin näin usein tässä välissä :D
Hienoa syksynalkua kaikille!
