Hei vaan kaikille!
En ole kuollut vaikka siltä ehkä vaikuttaakin, ja yhdessä vaiheessa se tuntuikin jo siltä kun sairastelin niin kovin. Ehkä aloitetaan nyt siitä mihin jäätiin. Kolmeen kuukauteen en ole päivittänyt ja oliskohan nyt jo aika. Monesti meinannut jo päivittääkin mutta sittenhän se on aina vaan jäänyt.
Kesäkuussa oli paljon töitä ja töitä vaan, plus yksi lyhyt Ruotsin reissu, käytiin ystävän ja hänen isovanhempiensa kanssa päiväristeilyllä Tukholmassa. Reissu meni kivasti, päivä Tuhkolmassa ihan kamalasti. Ystäväni ja minä kävelimme kamalassa darrassa siellä paahtavassa auringonpaisteessa, varjossa näytti +30 astetta. Vanhukset käveli jopa edellä ja sai välillä kehotella meitä reipastumaan :D Ei tarvitse siis sanoa miten edellinen yö meni, olipas aivan kamalaa kiitos hei. Takastulomatkalla käytiin sitten laivan seisovassa pöydässä, ja saatiin kiva nurkkapöytä. Ruokaa tuli syötyä aivan liikaa. Famu ja fafa nautiskeli niin kovin, ja lopuksi fafa halusi hakea jälkiruokaksi kokin leikkaamaa mediumpaistia. Siinä kävi sitten niin että kun innostunut fafa leikkasi liian suuren palan se joutuikin henkitorveen. Hyvin nopeasti hän meni kalpeansiniseksi kun juoksin hakemaan apua, kukaan ei osannut tehdä yhtään mitään. Fafa istui nurkassa, ja pöydät ja tuolit piti siirtää pois tieltä. Fafa alkoi tärisemään ja silmät pyörivät päässä, seuraavaksi sitten jotkut ihmiset yrittivät sitä yhtä otetta häneen kun vietiin ystävän kanssa famu pois siitä, ettei hänen tarvinnut nähdä tilannetta. Famuraukka ei ymmärtänyt ollenkaan että mitä tapahtui. Ystävä itki ja ihmiset katseli kauhistuneina. Fafa sitten lopulta kaatui sinne lattialle ja vihdoin apu tuli. Lihaa ei haluttu saada pois, kun se oli niin kovin juuttunut sinne kurkkuun, ja fafan pulssi katosi jossain vaiheessa. Tilanne tuntui kestävän aivan liiankin kauan, kunnes sitten lihanpala saatiin pois ja sydänhierontaa annettiin. Fafa heräsi ja kaikki huokaistiin helpoituksesta. Taisi olla viimeinen kerta kun mitään mediumlihapaistia syödään buffetissa. Näen vieläkin painajaisia tästä. Onneksi kaikki selvisi hengissä ja saatin fafa sitten paareilla sairashyttiin tarkistuttavaksi, ja pääsikin jo onneksi nopeasti omaan hyttiin. Siellä sitten loppuilta leipäili famun kanssa joka ei vieläkään oikein ymmärtänyt mitä oli käyny. Kyseli vaan että mites sä nyt tollee teit, pelästytit koko ravintolan? Onneksi näin eikä toisin, ja kiitollisuus kuuluu laivan henkilökunnalle ja kaikille sivullisille jotka osasivat auttaa, itse ei kyennyt melkein tekemään mitään muuta kuin huutamaan apua. Nyt ymmärtää miksi ihmiset sanoo että itse ei osaa tehdä mitään jos läheiselle käy jotakin, vaikkei fafa minulle ollut läheinen, niin sen lyhyen reissun ajan tuli erittäin rakkaiksi sekä famu että fafa, ja onneksi voivat vielä tänäänkin erittäin hyvin ja jaksavat ystävän kautta muistaa minua ja lähettävät aina terveisiä :)
Heinäkuun ensimmäinen viikko meni töissä, ja sen jälkeen oli aika matkata taas Ruotsin maalle, isän luokse vierailemaan :) Ikävä olikin jo kova ja oli ihana nähdä isää ja ruotsinperhettäni pitkästä aikaa. Pikkuveli on kasvanu niin kovin, iso poika jo, täyttää 7 vuotta tässä kuussa. Sinne kun pääsi metsän keskelle, niin ensimmäisen yön jälkeen tuli hirveät allergiaoireet, ja parin päivän jälkeen vastustuskyky oli sen verran alhainen että allergia muuttui rajuksi flunssaksi. Siinähän se loma sitten menikin sairastellessa, nenä vereslihalla kun oli niistetty niin kovin. Suomeen päästessäni oli vielä pari viikkoa kesälomaa jäljellä ja flunssa vähän hellittikin, joten pääsi uimaan rannalle, ja jopa uskalsin vaikka olen aina pelännytkin järviä :D Elokuussa sitten kesäloman loputtua palasin takaisin töihin. Yhden vuoron tein jonka jälkeen kotiin päästyäni kurkku turposi rajusti, särki tosi pahasti ja imusolmukkeet pullahti esiin niinkuin tennispallot konsanaan. Yöllä sattui niin pahasti kurkkuun sitten että menin päivystykseen jossa sain sairaslomaa ja nieluviljelyksen sekä kipulääkkeitä. Seuraavaksi nieluviljelyksen tulokset tuli takaisin valitettavasti negatiivisina, joten lähtin työterveyteen selvittämään tautiani. Minulta otettiin 5 putkea verta, ja kaikki mahdolliset testit sun muut. Maksa-arvot oli koholla ihan reippaasti ja tulehdusarvot nousi tasaista vauhtia (tässä vaiheessa ravasin lääkärissä jo jokatoinen päivä). Lopulta tulokset verenkuvista tuli ja plussaahan siellä näytti mononukleoosi (ns pusutauti). Ikävä raju virustauti johon ei ole lääkkeitä. Mikäs siinä sitten kun reippaasti saikkua ja kotiin lepäämään. Kurkkukipu oli niin sietämätön ettei lääkkeet tai mikään muukaan siihen auttanut, olin niin kipeä etten jaksanut edes miettiä syömistä. Melkein kolmeen kokonaiseen viikkoon ei kiinteää ruokaa mennyt alas, ja teetä ja keittoa tuli vaan juotua ja hörpättyä. Teetä join niin kuumana että poltin kurkkuni jatkuvasti, mutta se oli ihanaa sillä tunto meni kurkusta jolloin ei sattunut niin kovin, mutta tyhmää sillä jälkeenpäin sattui kahta kauheammin. Jossain vaiheessa todettiin myös paha poskiontelontulehdus, johon söin lopuksi kaks vahvaa kuuria, sillä ensimmäinen ei tehonnut, ja paha silmätulehdus (pahin mitä olen ikinä kokenut) johon sain myös käyttää kahta eri kuuria antibioottitippoja sillä ensimmäinen ei tähänkään tehonnut. Saikkua oli yhteensä sen reippaat 6vko, jonka jälkeen palasin töihin "terveenä". Kaksi vuoroa ehdin tehdä ennenkuin imusolmukkeet turposi taas ja kurkku tuli jälleen kipeäksi ja nenä tukkoon. Tosin nyt en hakenut enää lisää saikkua, sillä en jaksa enää hilata persettäni himassa, joten lämpimästi vaatetta päälle, paljon vitamiineja ja huoli itsestä. Nenäkannun kävin myös hankkimassa, koska lääkäri totesi että minulla on liian ahtaat poskiontelot, ja jollei ne pysy puhtaana ne joudutaan ehkä porauttamaan laajemmiksi. Ja tämä on mahdollisesti myös syy siihen että olen jatkuvasti ollut jollain tasolla sairaana huhtikuun alusta lähtien. Ei tarvitse sitten enää sairastella seuraavaan 10 vuoteen.
Sitten muuta vaihteeksi. Auton kävin vaihtamassa 1.9 toiseen. Nissan pysyi Nissanina, mutta Primera vaihtui Almeraksi. Söpö tummansininen sedan joka on ihana ajaa :) Kuluttaa vähän, kulkee hyvin, ja poppi soi. Tosin olisi tarkoitus vähän panostaa nyt tuon auton muokkaamiseen. Sain jo rekisterikilven valot vaihdettua ja etuparkkivalot myös, tosin vain toisen. :D Uusavuton, mutta nyt osaan sitten senkin.
Iltalukion aloitin myös, suoritan lukiotutkinnon loppuun. Ei tässä montaa kurssia tarvitse käydä, mutta hassusti ne kulkee sekä syksyllä että keväällä, joten en saa niitä käytyä että lakin saisi päähän jo jouluksi. Muistuu taas mieleen nuoruusvuodet kun jaksoi käydä päiväkoulua ja tekemään kaikki illat ja viikonloput töitä, taidan olla vanha ja rupunen kun nykyiset työtunnit ja kouluillat tuntuu raskaalta :D Noh, ainakin saisi nyt tuon prkl lukion vihdoin käytyä niin että pääsis seuraavaan kouluun. Ei tarvitsis kassalla olla lopun elämäänsä ;D Ihan kelpo väliaikaistyö, mutta kiitos ei lopunelämääni.
Jos vaihteeksi kuvia.
Joo anteeksi miljoona kuvaa, mutta pakkohan teidät on päivittää viimesille kolmelle kuukaudelle ;D Ja sit vielä kuvia uusvanhasta autosta :)
